Terijoen haara

Terijoesta kasvoi nopeasti yksi Kivennavan suurimmista kylistä, joka erotettiin omaksi seurakunnakseen 1911 ja pitäjäkseen vasta 1921.  Sinne hakeuduttiin paljon myös töihin, olihan Terijoesta tullut eurooppalaisen miljoonakaupungin asukkaiden huvila-alue, jonka kaikki meren rannan huvilatontit joutuivat pian pietarilaisten omistukseen. 

Näitä vasta 1890-luvulla isojaon jälkeen jaettuja tontteja pääsivät myös Paavolaisten veljekset myymään ja niillä suorastaan rikastumaan. Kun pietarilaiset tarvitsivat kakkosasunnoillaan kaikkea samaa kuin Pietarissa, ei ihme, että enimmillään 1897 Antti Antinpoika Paavolaisella (1853-1930) oli kaksi kauppaa Terijoella ja yksi Raivolassa.  - Hän oli ilmeisesti varakkain veljeksistä, se "rikas Terijoen Antti", joka pystyi lainaamaan pääomia ja huolehtimaan tavaroiden hankinnasta jne.  "Mei kauppakii ol ko Stokmanni". Hänen kivitalonsa Terijoen Rantatien varressa on edelleen pystyssä.  Siinä toimii venäläinen sähköalan liike.  

Koko Terijoen huvila-asutus on erinomaisesti dokumentoitu venäläisillä Terijoki-sivuilla (www.terijoki.spb.ru) , nimellä  'Starii datshi', vanhat huvilat.

Venäjän vallankumous 1917 karkoitti pietarilaista porvaristoa pakenemaan huviloilleen Suomen puolelle. Mutta omaisuudet oli pian käytetty, eikä kaikkien talojen omistajia edes ilmoittautunut. Itsenäisyyden ajalla Terijoen talous piti saada elpymään tekemällä siitä suomalaisten lomanvieton paratiisi. Jossain määrin tämä onnistui, mutta esimerkiksi kaupan kannalta oli varmasti niin, että elanto selvästi kapeni ja talvikaudet entisestään hiljenivät. 

Terijoen Antin lasten kohtaloita on tuoreeltaan ja huolella selvittänyt Raija Paavilainen Lepaalta. Hänen isänäitinsä oli Antin toisen puolison Helena Suokkaan kanssa saatujen lasten serkku.  

Antti Paavolaisen ensimmäinen puoliso, Maria Kuortti (1853-1883), kuoli vain yhden tyttären, Anna Paavolaisen (1878-1964) synnytettyään. Tämä avioitui ensin Kristian Nikkasen kanssa ja ehti saada Elvi-nimisen tyttären, ennen Nikkasen kuolemaa.  Anna avioitui kauppias Antti Kopperin kanssa, jonka kanssa syntyi vielä kaksi poikaa. Kopperin veljekset hankkivat jo akateemisen ammatin: Olavista tuli lääkäri, Anterosta rovasti.

Antti Paavolaisen toisen puolison, Helena Suokkaan (1867-1944) synnyttämistä 10 lapsesta kaksi poikaa ja yksi tyttö kuolivat jo lapsina. Tytär Aino (1888-1919) ehti avioitua farmaseutti Ilmari Kaarilahden (1883-1913), mutta kuoli kuusi vuotta miehensä jälkeen myös 'aivohalvaukseen', kuten termi tuolloin kuului. 

Sisar Johanna Antintytär (1889-1968) avioitui myös kahdesti. Kauppias Urho Mäkiläinen (1887-1918), lupaava ja pidetty liikemies oli keväällä 1918 paennut punaisten toimia Terijoelta Pietariin ja kuoli toukokuussa tapaturmaisesti Pietarissa.  Joulukuussa 1918   syntyi heidän tyttärensä Meeri Inkeri (1918-1975), joka jo puoli vuotiaana sai itselleen isäpuolen kurkijokelaisesta lääketieteen lisensiaatti Aarne Matikaisesta (1885-1922). Hän ehti toimia mm. Terijoen kuinnanlääkärinä ennen kuolemaansa.  Meeri avioitui sotavuosina juristi Pauli Lehtosalon (1910-1989) kanssa, heille puolestaan syntyi kolme lasta 1940-luvun vuosina.  Lehtosalo toimi Maatalousministeriön virkamiehenä, hallitusneuvoksdena ja kansliapäällikkönä sekä ainakin maatalous- ja oikeusministereinä niin Maalaisliiton mandaatilla, kuin ammattiministerinä vuosina 1958-1962.  

Elli Antintytär Paavolaisen (1891-1938) vaiheet olivat moninaiset, vaikka hänkin kuoli suhteellisen nuorena. Vuonna 1914 hän kihlautui Mikko Uotisen (1885-1931) kanssa. Hän oli Terijoen näkyviä nuorsuomalaisia, jolla myös oli kauppiastausta. Hän vastusti kiivaasti venäläistämistoimia, kouluopintonsa Viipurissa hän oli kuitenkin jättänyt kesken. Jonkin aikaa Uotinen toimi myös työväenliikkeen piirissä osallistuen sosiaalidemokraattien kokouksiin ja Työmies-lehden toimittamiseen.  Suurlakon (1905) jälkeen hän palasi Terijoelle ja keskittyi Kannaksen kokemaan uhkaan.  Vuonna 1910 Uotinen oli Terijoen laulujuhlien primus motor. Kuntakokouksen puheenjohtajana hän joutui vaikeuksiin venäläisten viranomaisten kanssa ja istui Krestyn vankilassa Pietarissa. -  Kihlaus kuitenkin purkautui ja omaa vaateliikettä pitänyt Elli Paavolainen avioitui keväällä 1918 lääk.lis., everstiluutnantti Karl Lennart Chydeniuksen (1876-1945) kanssa. Tämän virkaura kierteli erilaisissa tehtävissä, mutta vuodesta 1934 alkaen toimipaikka oli Mikkelissä. Elli Chydenius  esiintyi näinä vuosina Mikkelin teatterissa ja auttoi varuskuntakaupungin monissa sosiaalisissa riennoissa. Hän sai kiitosta elävistä roolitulkinnoista ja erityisesti Sam Sihvon Jääkärin morsiamen subrettina eli koomisessa naisroolissa, Marjushana. Vuonna 1930 sattui lisäksi niin, että hänen nuorin sisarensa  Tyyne Gustafsson (Tarho) (1902-1993) lauloi ja näytteli samassa esityksessä Sabinaa, eli vakavaa naispääroolia. 

Laulajatar Tyyne Paavolaisen (1902-1993) vaiheista on kirjoitettu Paavolaisten sukuseuran lehdessä 5/1981. - Hän oli täydentänyt lauluopintojaan Saksassa ja Italiassa, nimekkäillä opettajilla. Uran mahdollisuus oli lupaava, neljän oktaavin ääniala harvinaisen laaja, kuin leikiten hän selvitti Yön kuningattaren Mozartin Taikahuilussa.  - Ennen lähtöään Italiaan hän oli kihlautunut hammaslääkäri Erik Gustafsonin (1897-1944) kanssa ja marraskuussa 1927 avioiduttiin. Tuolloin teatteri- ja oopperapiireissä 'porvarillinen avioliitto' tavallisesti esti vaimon itsenäisen uran taiteilijana, mikä varmasti Tyynelle jätti tunteen mahdollisuuksien valumisesta hukkaan.  V. 1933 sukunimi suomennettiin Tarhoksi.  Puolustusvoimien palveluksessa olleen miehen monet komennukset pakottivat vaihtamaan maisemaa. - Niinpä Tyynen ura laulajana koostui lukemattomista hyväntekeväisyystilaisuuksista tai hänen omista lauluilloistaan eri puolella maata.  Luettelon paikkakunnista hän jaksoi kuitenkin kirjailla suureen pöytäliinaan tai seinävaatteeseen. Hän halusi jättää jäljen. Miehen kuoltua syksyllä 1944 Tyyne osallistui edelleen lukuisiin kiertueisiin joita hyvien hankkeiden eteen tehtiin. Hän solmi 1959 vielä kypsän iän avioliiton liikemies Matti Kumpulaisen kanssa, mikä kesti tämän kuolemaan 1977. Vanhainkodissakin hän vielä saattoi laulahtaa pianon ääressä.  

Kolmaskin "Rikkaan Antin" tyttäristä loi uraa teatterissa. Olga Paavolainen (1895-1985) näytteli jo 1915 Helsingissä Kansan näyttämöllä ja sai näytellä onnistuen myös Viipurissa, Suomalaisessa Maaseututeatterissa, kuten nimi tuolloin kuului. Avioliitto oli hänelläkin edessä, syyskuussa 1917 Väinö Sahlsténin myöh. Suosalo)  kanssa, kotipaikkana Pargala, Pietaria lähellä oleva asema. Tytär Pirkko Maria syntyi Terijoella huhtikuussa 1918. 

Väinöllä oli kesken jääneutä juristin opintoja takanaan. Virka asemapäällikkönä Lapinlahdella mahdollisti sen, että Olga saattoi näytellä Kuopiossa, tuolloisella Savon näyttämöllä 1920-luvun lopulla. Mutta myös rautatieläiset muuttivat usein paikkakuntaa, ja Olga joutui sisartensa tavoin esiintymään lukemattomissa kansalaistapahtumissa. Väinö Suosalo (1894-1985) osallistui sotiin vastuullisissa VR:n tehtävissä, ja päätyi esim Viipurin, Rovaniemen ja Raision kautta asemapäälliköksi Hangon radan varteen Röykkään. Siellä myös Olga Suosalo  (1895-1985) kuoli neljä kuukautta miehensä jälkeen.  

Antti Antinpoika Paavolaisen (1853-1930) kaksi aikuiseksi kasvanutta poikaa olivat  Viljo (1897-1931) ja  Aarne  Paavolainen (1899-1980).  Viljo oli lähtenyt merille ja hänestä on löytynyt tietoja purjehduksista 1920-luvun kauppalaivoilla. - Joitain epäonnistuneita bisneksiä hänellä täytyy olla takanaan, sillä isä Antti on joutunut Viralllisessa lehdessä ilmoittamaan, ettei ota vastuuta tämän veloista eikä kaupoista. Seikka ei ihmetytä elettiinhän 1929 alkaen maailmanlaajuista lama- tai pula-kautta. Viljo on ottanut pistoolilla hengen itseltään elokuussa 1931, paikaksi on merkitty Terijoki, reilu vuosi isän kuoleman jälkeen.   

Aarne  Paavolainen (1899-1980) oli käynyt yhteiskoulua vain neljä vuotta, kauppakoulun ja oli lisäksi venäjäntaitoinen. Armeijan ja sisällissodan jälkeen hän sai nimityksen Terijoen nimismiespiiriin poliisikonstaapeliksi 1919.  Puolisona hänellä vuodesta 1926 alkaen oli Elli (o.s. Pursiainen).  Terijoen jälkeen pariskunta asui Raudussa. Selitys muutolle Terijoelta lähemmäksi Kannaksen pohjoista rajaa löytynee Etsivän Keskuspoliisin (EK:n) arkistosta, jonka palveluksessa Aarne on ollut ainakin vuoteen 1944 asti. Asiaa on syytä selvittää edelleen. - Taustojensa puolesta Aarne on ollut tietysti mitä sopivin tarkkailemaan itärajan ylittävää vilkasta liikennettä ja kuulustelemaan kiinniotettuja.  Aarne vietti elämänsä viimeiset vaiheet Nurmijärven Röykässä, missä myös hänen sisarensa Olga Suosalo (1885-1985) asui Röykän asemapäällikön puolisona. 

Terijoella asui luonnollisesti paljon myös muihin sukuhaaroihin kuuluvia Paavolaisia.