Vuottaalla vuoteen 1939 saakka asuneet sukuhaarat

Matti Pietarinp Paavolainen (1732-1782) ja hänen vaimonsa Helena Aatamintr Mäkeläinen (1734-1789) muuttivat toiselle puolelle pitäjää Vuottaalle vuonna 1761, jossa he saivat haltuunsa talon numero 3  ja nimeltään Kylänmäki. Vuottaan kantatilojen jakautumiset lohkoihin on koottu tuon wiki-linkin taakse. 

Kuten muutkin Kannaksen talonpojat Paavolaiset olivat lampuoteja (landsbonde), joiden maat kruunu (keisari) oli lahjoittanut donaationa eli palkintona merkkimiehelle. Tämä lahjoitusmaaisäntä (donatääri) oli tavallisesti venäläinen aatelinen. Kivennapa tai oikeastaan Lintulan hovi vaihtoi usein omistajaa, mutta pisimpään sen omisti Siestarjoen (Systerbäckin) asetehdas, jonne talonpoikien piti toimittaa puuhiiltä tai muuten suorittaa päivätyö eli ropotti. Tavallisesti työvelvollisuutta tekivät isännän nuoremmat veljet, ketkä parhaiten talosta kykenivät.  

Suomen oma Senaatti oli alkanut 1860-luvulla lunastaa lahjoitusmaita niiden venäläisiltä omistajilta. Tarkoitus oli myydä ne Viipurin läänin talonpojille omiksi pitkillä laina-ajoilla. Pienten peltotilkkujen yhdistäminen eli isojako, joka Ruotsissa ja Suomessa oli käynnistetty jo 1700-luvun lopulla, toimitettiin Kannaksella vasta tässä vaiheessa.  Siksi oheinen Isojaon kartta kuvaa Vuottaan tilanteen 1889. Vanhan kantatalon lohkonumero on siinä 3:1.  Se siirtyi tyttären kautta Suokas-suvun haltuun.   

Eeva-Liisa Sarvelan maalaus suvun kantatalosta, Kivennavan Vuottaan kylän R:no 3, vanhan piirroksen pohjalta. Vuottaalle on tultu 1761. Ensimmäiset Paavolaiset muuttivat sieltä Viipurin ja Pietarin valtatien varteen Tirttulan kylään vuonna 1848.

Perhe­kun­tien lisääntyessä tilaa lohkottiin veljeksille, kuten muuallakin - tyttäret yleensä naitettiin omaan kyläään tai naapurikyliin. Kaikki ylläolevasta kartasta littera 3:n maat ovat olleet Paavolaisten, osia myös littera 2:n tonteista. Litterasta 5 ainakin 5:1, ns. Suur-Kultala oli myös Paavolaisten hallussa.

Vaikka Vuottaan korkealle kumpuavat pellot olivat aurinkoiset, saattoivat ne olla kuivia. Eivätkä yhä pienemmät talot suoneet hyvää elantoa monilapsisille perheille, joten liikkeelle oli lähdettävä leveämmän leivän perään. Pietariin ja myöhemmin Viipuriin.

Vuottaalla 1800-luvun puolivälin jälkeen Paavolaisten perhe­kun­tia oli jo 15 ja sekaannusten välttämiseksi suvun jäsenet tunnettiin siellä osa heikkiläisinä, osa eskilläisinä, osa tahvalaisina tai nikulaisina ja osa pirtulilaisina.  Mainittakoon että Vuottaalla asui myös Paavilaisten sukua, joten tarkkana olikin oltava. 


VUOTTAAN SIVUILLA NÄKYVÄT taloJen lohkomiset tarkemmin. Paavolaisten sukukartasta on laadittu SUPISTETTU VERSIO, eräänlaiset NIMIKARTAT etunimien mukaan.  Tyttärien kohdalla on mainittu aviomiehen sukunimi, jota tytärten lapset kantoivat.