Varhaiset Paavolaiset

Hajanaisia tietoja

Isonvihan aikaa (1700-1721) edeltävät tiedot Paavolaisista ovat hajanaisia, mutta sitäkin kiinnostavampia. Oikeinkirjoitukset vaihtelevat ajan lähteissä, silmällä täytyy kuitenkin pitää sitä, että nimen keskellä on o, joka viittaa Paavoon, eikä i, joka viittaisi paaviin. Lähtökohtaisesti oletamme, että Paavolaiset ja Paavilaiset on pidetty erossa, oltiinhan Karjalassa tarkkoja sukunimien kanssa. Myöhemmin näiden kahden suvun välillä on solmitttu myös avioliittoja. Seuraavassa hajatiedot:

1607 Jöran PAWOLAIN, on Viipurin linnan varusväen kuukausitileillä vuodelta 1607 (Månadslängd på Slotzens Folk ifrå den 24 Johanis 1607 till Johanis 1609. Jordebook aff Wyborgh, Biorcö, Säckjärw/ 1608. Mf ES 915)

Vuodelta 1637 Mikko ja Nuutti ; Pyhäjärvellä ?; Käkisalmessa?

Juvalta löytynyt maininnat Christer Pafwolain ja Jääskestä Tomas Pavilain.

1653 bärare Hendrig Pafuolain, Viipurissa vuonna 1653 oli pyydetty oikeuden kuultavaksi mahdollisesta luvattomasta lehmäkaupasta.

Jöran Pauolain, ryttare v:lta 1694; tila ¼ - ½ - 1, Uusikirkko; Viipurin ja Savonlinnan lääni, VA sg. 8710, LT 1699-1700 =mikrofilmi [?] Hgissä KA.

Uusin löytö (1996) johtaa meidät Nevanlinnan kaupunkiin eli Nyenskantziin. Se oli ruotsalais-saksalais-inkeriläinen kaupunki siinä missä Ohta-joki (Mustajoki) laskee Nevaan, vastapäätä nykyistä Smolnan luostaria. Nyenskantzin linnoituksen Venäjän tsaari Pietari valloitti vuonna 1703 ja perusti oman Pietari-Paavalin linnoituksensa lähemmäs Nevan suuta. Nyenin pakolaisten luettelossa on merkitty olleen sokea talonpoika Thomas Pawoilain vaimoineen. Vuonna 1710 Nyenin pakolaisina he saivat avustusta Turussa hiippakunnan kolehtivaroista.

Thomas Pawoilainen, Bonde, fr: Nyen, i: Åbo stift; l: ja d. 8.6.1710 – blind

Pitkään oli etsitty henkilöä, joka voisi olla tähän asti vanhimpana pidetyn Petteri Tuomaanpoikana tunnetun kantaisän isä. Tämä Nyenin pakolainen, sokea Thomas, on vahva ehdokas.

Kivennavan (Kivinebb) Kaukolempiälän kylään ja Vuottaalle

Nykyinen mieslinjassa seurattu Paavolaisten suku lasketaan nimittäin Petter Thomasson Paavolaisesta, (s. 1666 tai 1686 - k. 1753), joka Isonvihan jälkeen ja Kannaksen jouduttua 1721 ensi kerran osaksi Venäjää asettui Kivennavan Kaukolempiälän kylään loiseksi Tuomas Mutan taloon. Kylä sijaitsi Suulajärven rannan rinteessä.

Petteri Paavolaisen ja Maria Heikintyttären (1702-1762) lapsista Matti Pietarinpoika (1732-1782) muutti toiselle puolelle pitäjää, Vuottaan kylän mäelle taloon N:o 3, Kylänmäki. Ensin hän oli parin muun miehen kanssa leskelle "puusniekkana" eli pitämässä taloa viljeltynä. Myöhemmin Matti Pietarinpoika sai sen kokonaan haltuunsa.

Tuohon aikaan tiloja yritettiin pitää ehjinä, jotta vanhin poika saisi periä maatilan elinkelpoisena, mutta asteittain perhekuntien lisääntyessä tilaa lohkottiin, kuten muuallakin, kunnes yhä pienemmät talot eivät enää suoneet elantoa monilapsisille perheille.

Vuottaalla 1800-luvun puolivälissä Paavolaisten perhekuntia oli jo 15. Sekaannusten välttämiseksi eri perhekuntien Paavolaiset tunnettiin siellä Heikkiläisinä, Eskilläisinä, Nikulaisina tai Tahvalaisina ja Pirtulilaisina, mikä viittasi taloon N:o 5 eli Suur-Kultalalaan, joka myös oli Paavolaisten hallussa.

Vuottaalla asui naapureina myös Paavilaisten sukua, joten sukulaisuussuhteissa piti ollakin tarkkana.